
Matka alkoi Turusta laivalla Tukholmaan ja sieltä Tanskan isojen siltojen yli kohti Saksaa. Sieltä jatkoimme Ranskaan ja Pariisin kautta Normandiaan ja jälleen Pariisin kautta luotijunalla Montpellieriin.
Paluumatkalla menimme Ranskan itäpuolta Saksaan ja junalaivalla Puttgardenin kautta Tanskaan.
Matkustaminen junilla oli mukavaa ja hitaudessaan ihanan retroa. Junan ikkunasta saattoi katsella kevään etenemistä ja muuttuvia maisemia. Tanskan isot Juutinrauman ja Iso-Beltin sillat ylitimme menomatkalla ja Juutinrauman sillan vielä paluumatkallakin.
Menomatkan aikataulu oli vain ihan liian tiukka. Ensimmäinen juna oli myöhässä ja siitä seurasi ketjureaktio, jonka vuoksi koko menomatka oli hieman kiireinen ja suunnitelmia piti muuttaa matkalla.
Normandiassa kohteemme oli kaunis keskiaikainen kaupunki Bayeux, jossa yövyimme ja Normandian maihinnousuun liittyvä Omaha Beach.
Bayeux'n rautatieasemalta lähti bussi Normandian mahinnousuun liittyville muistomerkeille. Jäimme pois amerikkalaisen hautausmaan pysäkillä ja sieltä kävelimme Overlord museoon. Paluubussia ei sitten kuulunutkaan ja kävelimme reput selässä pienten kylien läpi kunnes onnistuimme tilaamaan taksin. Kävellessä pääsi kyllä hyvin maihinnousun tunnelmaan, mutta olisi kuitenkin ollut järkevämpää vuokrata auto vaikka vain päiväksi. Tiet olivat pieniä ja liikenne hiljaista vielä maaliskuussa, joten olisi voinut ajella kaikessa rauhassa katsomassa muistomerkkejä.
Omaha Beach
Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaan 9385 ristiä tai Daavidin tähteä
Matka jatkui Pariisin kautta etelään. Lyonin aseman läheltä löytyi kaunis puisto, Jardin de Port d'Arsenal, jossa kävimme bongailemassa kevään ensimmäisiä kukkia.

kaupunkia ja nauttien keväästä. Oppaina olivat jo jonkin aikaa kaupungissa asuneet poikani ja hänen vaimonsa.
Majoituimme edulliseen asuntohotelliin, jossa oli käytössä oma keittiö. Lähikaupasta löytyi paikallisia herkkuja, kuten vastaleivottuja rapeakuorisia patonkeja. Ranskassa kun oltiin, niin erityisesti juustot olivat edullisia ja herkullisia. Viinejä sai ruokakaupoista edullisesti, myös paikallisesta Lidlistä.
Vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla ei voinut olla eksymättä, mutta se ei haitannut, koska kapeilla kaduilla oli paljon nähtävää. Kulman takana saattoi olla vaikka historiallinen rakennus, pikku putiikki, ravintola tai kahvila.
Montpelllieriä sanotaan valkoiseksi kaupungiksi ja talot ovatkin pääasiassa vaaleita. Kapeissa ranskalaisissa parvekkeissa näkyi monenlaisia koristeellisia kaiteita, hienoimmat kuin tummaa pitsiä vaaleaa seinää vasten.

Lippuja raitiovaunuun sai ostaa ainakin rautatieaseman pysäkin automaatista. Kymmenen matkan lippu maksoi 10 € ja oli voimassa aina kaksi tuntia leimaamisesta.
Trams in France : Les Tramways de Montpellier
Matkustimme Inter Rail -lipuilla, joista valitsimme edulliset seitsemän matkapäivän liput, koska tarkoituksemme ei ollut matkustaa koko aikaa, vaan viettää aikaa Montpellierissa.
Hinta aikuiselle on 320 € ja nuorelle 255 €.
Nopeisiin luotijuniin piti maksaa lisäksi noin 20 €/hlö varausmaksu. Inter City juniin saattoi mennä ilman paikkavarausta eikä siinä tapauksessa tarvinnut maksaa lisämaksua. Tosin IC junissa paikkoja oli rajoitetusti Inter Rail -lipuilla matkustaville.
Interrail-liput